Kaikki pikkujunnut, jopa ne, jotka pelaavat ainoastaan pihapelejä, unelmoivat mestaruuden ratkaisevan voittomaalin tekemisestä. Ratkaiseva seitsemäs ottelu. Jatkoaika. Läpiajo. Vain harvalla tuo unelma toteutuu huolimatta siitä, missä liigassa tai millä tasolla pelaa. Sebastian Aho sai kuitenkin kokea tuon uskomattoman hetken viime huhtikuussa ratkaistuaan suomenmestaruuden. Kiekko pyöri syvällä Kärppien puolustuspäässä, kun Aho hyppäsi vaihtoaitiosta askiin. Sen sijaan, että hän olisi polkenut omaan päätyyn, hän pinkaisikin poikki keskialueen ja sai lapaansa pitkän syötön, joka vapautti hänet läpiajoon. Muutamaa sekuntia myöhemmin hän heitti pelihanskansa ja kypäränsä ilmaan ja käynnisti riemukkaat mestaruusjuhlat.

Viime kesäkuussa Carolina Hurricanes varasi Ahon, vikkelän laitahyökkääjän, toisella kierroksella varausnumerolla 35. Nuorten MM-kisoissa Suomen avausottelussa Valko-Venäjää vastaan Aho pelasi kuitenkin keskushyökkääjän roolissa laidoillaan 17-vuotiaat Jesse Puljujärvi ja Patrik Laine. Kolmikko teki yhteensä seitsemän tehopistettä – Puljujärvi teki kaksi ja syötti yhden, Laine teki yhden maalin ja Aho syötti kolme.

Sentterinä pelaaminen ei tuottanut Aholle vaikeuksia.”Me kolme olemme pelanneet yhdessä vain muutaman ottelun, mutta olen pelannut kummankin kanssa erikseen aiemmin. Niin no, Puljujärven kanssa lähes koko ikäni”, Aho kommentoi.

”Sentterinä pelaaminen ei muuta meistä kenenkään pelaamista, satun vain nyt olemaan sillä pelipaikalla. Syöttäminen kummallekin laiturille onnistuu mutkitta, sillä Laine kykenee ottamaan syötöt vastaan rystyllä, ja Puljujärvelle taas voin syöttää kämmenpuolelle”, Aho lisäsi.

”Hän on monipuolinen kiekkoilija, jolla on erinomainen peliäly, hän on älykäs hyökkäysalueella ja puolustaa vahvasti. Jokainen laitahyökkääjä ei kykenisi pelaamaan myös sentterinä, mutta Aholla on sentterin aivot ja peliäly. Hän on yksi parhaista pelaajista mitä olen koskaan valmentanut – ja hän on yhä niin nuori”, Suomen päävalmentaja Jukka Jalonen, joka valmensi Suomen miesten maailmanmestaruuteen vuonna 2011, kommentoi Ahoa. Jalonen uskoo, että Aholla on valoisa tulevaisuus edessään kärkiketjupelaajana NHL:ssä, ”jos hän vain vahvistuu”.

Aholla ei ole leveitä hartioita tai suuria hauiksia niin kuin hänen monilla pelikavereillaan saattaa olla, mutta hän on päättänyt tasaisesti lisätä fysiikkaharjoitteluaan. Hän muutti harjoitteluaan kaksi vuotta sitten ja jatkoi samaan malliin viime kesänä. Tällä hetkellä hän on 180 senttiä pitkä ja painaa 80 kiloa.

Jäällä Aho liikkuu niin sulavasti ja vauhdilla, että näyttää kuin hänen luistimenteränsä hädin tuskin koskisivat jäänpintaa. Kaukalon ulkopuolella hänen jalkansa eivät voisi olla vakaammin maassa. Hänelle mikään ei ole ongelma, ei eri pelipaikka, ei eri rooli, eri uudet ketjukaverit, ei Venäjän kohtaaminen. Ei edes lujan laukauksen osuminen hänen niskaansa, mikä tapahtui marraskuun puolivälissä. Hän joutui olemaan yhdeksän päivää sivussa, mutta laukoi heti kaksi maalia päästyään takaisin tositoimiin. (Niin kummallista kuin se onkin, hänen ruotsalainen kokonimikaimansa sai niin ikään laukauksen kaulaansa ja joutui jättämään MM-kisat kesken.)

Ahon 21 tehopistettä 26 ottelussa oikeuttavat hänet 21. sijalle Liigan pistepörssissä ja kaiken lisäksi hän on vieläpä joutunut olemaan sivussa yhteensä kahdeksasta pelistä. Aho itse ei tosin arvioi omaa pelaamistaan pisteiden valossa. ”Mielestäni olen kehittynyt pelaajana, mutta pisteiden tekeminen on vain bonusta. Yritän yksinkertaisesti olla vain monipuolinen pelaaja, joka pelaa vastuullisesti kiekon kanssa. Totta kai hyökkäysalueella voi ja pitäisi olla luova, mutta keski- ja puolustusalueella pitää pelata vastuullisesti”, Aho kommentoi.

Ahon ketju sai lennokkaan lähdön kisoihin, mutta hän tietää, että avauspeli oli vain yksi peli, ja että Venäjä tulee olemaan paljon kovempi vastustaja kuin Valko-Venäjä. ”Olen varma, että Venäjä on kova joukkue, ja olemmehan me pelanneet heitä vastaan pari kertaa ennenkin. Luulen, että katsomme jonkun videon heidän pelaamisestaan ennen peliä, mutta keskittymisemme on silti omassa tekemisessämme.”

Ahon keskittyminen on omassa pelissään niinkin tiukasti, että kun häneltä kysytään joidenkin venäläisten vastustajien nimiä, hän pohtii hetken ja pahoittelee sitten, ettei kykene muistamaan yhtäkään.

”Elän vain tässä ja nyt”, hän toteaa, ja kommentti kattaa myös kysymykset NHL:stä. ”Totta kai unelmani on aina ollut pelata NHL:ssä ja nyt se on jopa tavoite, mutta en ajattele sitä paljonkaan. Olen oppinut sulkemaan asioita mielestäni.”